GalleriaKONE
galleriakone hämeenlinna verkatehdas
Menneet näyttelyt – 2009

GalleriaKONE | Verkatehdas | Hämeenlinna

Kimmo Kumela & Reija Palo-oja
23.5.-16.6.2009

”Maalaan sarjallisia teoskokonaisuuksia, jotka ajatuksellisesti kytkeytyvät luontoon / maisemaan. Maalauksien maisema on minulle kuin sisäänrakennettu kuva, muistuma, joka avaa monipuolisia mahdollisuuksia toteuttaa ideaa maalaamisesta ja katsoa maalausta. Lähtökohta maalauksissani on lähes aina henkilökohtainen, näin maalaus toimii kosketuspintana erilaisten kokemuksien ja tuntemuksien välissä. Konkreettisesti teokseni rakentuvat useista päällekkäisistä läpikuultavista pinnoista, maalauseleistä sekä esittävistä kuva-aiheista. Tavoittelen maalauksiini kokemuksia, joissa on voimakas läsnäolo, mutta samalla myös jotakin hyvin käsinkosketeltavaa, yksityistä.”

Reija Palo-oja Turussa 12.5.2009

Kimmo Kumela (1971) käyttää usein kollaasia teostensa esittämistapana. Kutsun hänen tapaansa mieluummin kollaasiksi kuin installaatioksi, sillä kubistien tapaan Kumelan teoskontrastointi on vähäeleistä ja pintavariaatioita korostavaa. Eräs yhdysside kubismiin on myös se miten taiteilija pelaa kirjoilla ja lehdillä, siis teksteillä.  tuntuu kysyvän meta-tasolla mikä on kirjoitetun lukemisen ja kuvan lukemisen välinen ero vai onko sitä?

Sanomalehdelle piirtäessään taiteilija työstää maalaamisen peruskysymyksiä, sillä silloin hän on suoraan tekemisissä erilaisten kerrosten, pinnan ja peittävyyden kanssa. Hennosti kajastava pohjamateriaali lisää teoksiin oman ulottuvuutensa, jossa katsoja voi seurustella Kumelan teknisten valintojen kanssa. Päivälehden arkipäiväinen sivu pian unohtuvine uutisineen ja katsauksineen muuttuu Kumelan käsittelyssä näkökulmasta riippuen traagiseksi, runolliseksi, humoristiseksi tai yksinkertaisesti sanottuna: paljon kiinnostavammaksi kuin aiemmin.

Osa Kimmo Kumelan teoksista melkeinpä vaatii katsetta, sillä niiden ”tuherrusmainen” luonne synnyttää kevyen usvamaisen vaikutelman, jonne katseen on helppo harhautua. Näissä läikikkäissä piirroksissaan hän tuntuu tutkivan viivan ja sen synnyttämisen olemuksellista perustaa. Lisäksi hänen teostensa ujonilkikurinen huumori maustaa juuri sopivasti hänen työskentelytapansa filosofisuuden. Filosofisuus tulee siitä, miten taiteilija toistavasti askaroi eleen, ilmaisun, tekniikan ja kuvallisuuden problematiikan parissa. Filosofisuudestaan huolimatta Kumelan taide ei ole tosikkomaista, vaan leikkisää ja romanttisessa tunteenomaisuudessaan aavistuksen verran ironista. Teoksen osien erilaisilla ripustuksilla Kimmo Kumela tavoittaa kiinnostavia ilmaisullisia ja kertomuksellisia eroavaisuuksia, vaikka teoskokonaisuus koostuisikin hyvin pitkälle samoista osista. Näin yksittäiset teokset muuttuvat kerronnallisiksi peruselementeiksi, jotka tilanteen mukaan sävyttyvät uudelleen. Kumelan ”palapelin” äärelle tekee mieli leiriytyä.

FT, taidekriitikko Juha-Heikki Tihisen artikkelista “Joukkojen ja osien taidetta”

Lisätietoa:
reijapalo-oja.fi
kimmokumela.blogspot.com